Asioiden lykkääminen ja aloittamisen vaikeus

Psykologiassa puhutaan prokrastinaatiosta, joka tarkoittaa asioiden lykkäämistä, vetkuttelua. Kyseinen taipumus tulkitaan helposti laiskuudeksi. Kyse ei ole laiskuudesta, sillä tutkimuksissa on osoitettu, että prokrastinaatio on ennen kaikkea toiminnallinen ongelma. Tällainen ongelma ratkeaa parhaiten, kun suuri tehtävä tai tavoite esimerkiksi tavaroiden karsinta tai elämän muutos pilkotaan pienempiin helpommin hallittavissa oleviin osiin. Tämä on toimiva periaate aloitukseen etenkin silloin, kun kertynyttä tavaraa on paljon ja tehtävä tuntuu aluksi mahdottomalta. Kun asettaa itselleen mitättömän pienen tavoitteen, vaikka vain yhdestä paperista eroon pääsemisen ensimmäisenä päivänä, kahdesta seuraavana, kolmesta sen jälkeisenä jne. on aloittaminen huomattavasti helpompaa.

Muutin reilu kuukausi sitten nykyiseen pieneen asuntooni. Muutto on aina hyvä hetki karsia ja niin tälläkin kertaa. Kun muuttaa isommasta asunnosta pienempään ja kun asuinpinta-alasta katoaa yli 40 prosenttia, on tavaroiden karsinta astetta haasteellisempaa. Jopa niin haasteellista, että muuttopäivänä nykyisen kotini olohuoneen peittyessä muuttolaatikoista, olin varma ja niin taisi olla muuttoapunikin, että kaikki tavarat eivät tulisi mahtumaan. Jouduin vielä laittamaan kiertoon pari huonekalua, jotka eivät löytäneet paikkaansa uudessa kodissa. Tilalle hankin sitten aiempaa pienempiä huonekaluja.

Lopulta tavarat kuitenkin löysivät paikkansa, kiitos kellarin, joka on nyt noin puolillaan. Aluksi hävetti vähän se, että naapureiden komerot olivat lähes tyhjillään. Kenties he olivatkin kaikki jo paljon edistyneempiä minimalisteja kuin minä. Pian käänsin asian kuitenkin itselleni suosiolliseksi siten, että hei, nykyinen kellarini on vain puolillaan, kun lähtötilanteessa ennen minimalismimatkani käynnistymistä viime syksynä vanhan kodin kellari oli täynnä. Voin siis tyytyväisenä todeta, että aiempaan verrattuna asunto pieneni 40 prosenttia ja kellari 50 prosenttia eli karsintaa on tapahtunut yhteensä jo 90 prosenttia. Hurraa, tästä voin jo onnitella itseäni! Toki tässä jäljelle jääneessä 10 prosentissa riittää vielä karsittavaa ;).

Ensimmäiset muuton jälkeiset viikot menivät pesänrakennuksessa. Mies kasasi lipastoja, keikkui lähes nelimetrisen huoneen katossa virittämässä lamppuja, porasi määrätietoisesti seinille hyllyjä, asensi peiliovia ja kantoi rauhallisena laatikoita ja nyssyköitäni kellariin. Opin, mikä erottaa ammattiporankäyttäjän harrastelijasta. llman tätä miehen rakkauden osoitusta luulen, että kattolamput olisivat tällä hetkellä kaikessa hiljaisuudessa muutaman sadattelun kera siirtyneet kellariin ja kasaustyöt olisivat yhä kesken. Olen kyllä vuosien varrella yksin ollessani tottunut kodin erilaisiin töihin ja porakin pysyy harrastelijamaisesti kourassa, mutta tällä kertaa sain kiitollisena nauttia työnjohtajan roolistani.

Pesänrakennusvaiheen jälkeen iski muuttoväsymys. Tässä vaiheessa vedin henkeä ja aloin rauhassa tutustua uuteen asuinympäristööni. Eilen sitten otin ensiaskeleet täällä uudessa kodissa, kun jälleen nostin ensimmäisen laatikon esiin ja aloin määrätietoisena arvioida sen sisältöä. Olin lykännyt tätä mielessäni pyörinyttä asiaa jo useita päiviä. Aloittaminen voi olla vaikeaa, vaikka kysessä onkin vain yksi vanerilaatikko.

Laatikko oli täynnä aarteita kuten mm. vanhoja työpapereita opiskeluajoilta ja lapsen reseptejä viidentoista vuoden takaa. Tällä kertaa karsinnan aloittaminen vanhoista papereista tuntui itselle helpoimmalta. Kenties siksi, että tällaisiin papereihin harvemmin liittyy luopumisen vaikeutta tai vahvoja tunnesiteitä. Mutta mitä tehdä vanhoille lehdille, joita laatikosta löytyi vino pino?

Filmitähdet

Näiden lehtien kiehtovia sivuja selatessani, tulin ajatelleeksi, kuinka vähän me ihmiset lopulta muutumme. Vaikka teknologia on kehittynyt valtavasti ja vaikka ympäröivät olosuhteet ovat noista toisen maailman sodan aikaisien selaamieni sivujen kuvista muuttuneet täysin toisenlaiseksi, säilymme me ihmiset sekä älyllisesti että kyvyiltämme lähes samankaltaisina. Tarpeemme tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi säilyy yli sukupolvien.

Iloitsen tänään siitä, että olen jälleen ottanut ensiaskeleet ja aloittanut karsimisen. Yksikin paperi vähemmän laatikossani on eilistä kevyempi kuorma, vaikken kaikista lehdistäni hennonutkaan vielä tänään luopua. Mistä sinä voisit tänään luopua saadaksesi enemmän?

Mitä minimalismi on?

Miksi minusta tuli minimalisti?

2 Replies to “Asioiden lykkääminen ja aloittamisen vaikeus”

  1. Olipa inspiroiva blogi, kiitos Ulla! Itsellä ensiaskeleet käynnissä, aloin alkukeväästä käymään kaappeja läpi ja silloin suunnittelin, että joka viikko pitää viedä kierrätyskeskukseen tavaraa. No sitä kesti tuohon koronakaranteeniin asti, sit paikat meni kiinni, lopetin läpikäymisen, kun ei ollut mihin viedä. Muutama kassi odottaa tuolla nurkissa. Ispiroiduin näistä kirjoituksista, joten nyt sadepäivänä on hyvä ottaa joku kaappi käsittelyyn taas.
    On monta asiaa mistä voi vielä luopua, tulee tilaa hengittää, kun ei se tavaramäärä kaapeissa kiusaa mieltä 😊!

    1. Hei,
      Kiitos Kirsi palautteesta ja kiva, jos sait tästä taas uutta insipistä karsimiseen :). Ja se on niin totta, että jokainen karsittu tavara kaapista on poissa mielestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *