Tietoisuuden ja merkityksellisyyden lähteillä

Löysin hiljattain todella kiinnostavan Antti Revonsuon ja Valtteri Arstilan artikkelin Duodecimlehdestä otsikolla Voidaanko tietoisuutta mitata. Artikkelissa viitataan tutkimuksiin, joissa todetaan, että tietoisuutta sinänsä ei voi mitata tai tutkia, mutta jos kyetään selkeästi määrittelemään ja erottelemaan tietoisuuteen liittyviä ilmiöitä, voidaan jokaista erillistä ilmiötä tutkia. Artikkelissa oli runsaasti erilaisia hämmästyttäviä esimerkkejä esimerkiksi vegetatiivisessa tilassa olevien henkilöiden responsseista.

Tietoisuutta tai tajuntaa käytetään yleissanoina kuvaamaan mm. fenomenaalista, reflektiivistä ja itsetajuntaa, joita on mahdollista tutkia mm. erilaisin psykologisin menetelmin. Fenomenaalinen tietoisuus viittaa kykyyn tuntea tai kokea elämyksellisesti subjektiivisia tiloja (kipu, mielihyvä, aistimukset ja tunnetilat) . Reflektiivinen tietoisuus viittaa tarkkaavuuden ja työmuistin piirissä toimivaan tietoisuuden muotoon (käsitteellistää, nimeää, vertailee, arvioi ja ohjaa toimintaa). Itsetajunta viittaa minäkäsitykseen. Tajunnalla yleisesti tarkoitetaan tarkkaavaisuuden suuntautuneisuutta ympäristöön, omaan kehoon ja mieleen sekä näistä kumpuavan tiedon tietoista käsittelyä. Esimerkiksi mindfulness-harjoituksissa keskitytään tietoiseen hengitykseen, kehon tuntemusten tarkkailuun, ympäristön kuunteluun ja ohikiitävien ajatusten hyväksyvään käsittelyyn.

Äitini viimeisenä elinvuotena elämäni oli hirvittävän hektistä ja pirstaleista. Ilman äitini kallisarvoista apua: aikaa, rakkautta, lastenhoitoa, ruokakasseja ja patoja, joita hän kotiimme kantoi istuessani koulun penkillä työpäivän jälkeen pitkälle iltaan, en olisi selvinnyt. Yhä vieläkin herkistyn tätä kirjoittaessani, vaikka äitini kuolemasta on kulunut jo yli yhdeksän vuotta. Hän kuoli mielestäni aivan liian varhain ja ikävöin häntä välillä valtavasti. Koskaan ei ole oikea hetkeä luopua rakkaasta.

Kerran ollessani yhdessä äitini kanssa kävelyllä, sanoi hän minulle toivovansa, että jonain päivänä oppisin näkemään ympärilläni sitä hyvää, jota elämä silmieni eteen tarjosi, sillä siinä, kuten hän asian ilmaisi, piilee elämän tarkoitus ja se kaikkein merkityksellisin. En silloin vielä ymmärtänyt, mitä äitini tarkoitti, sillä olin liian tukossa, täynnä suorittamista, ja elämäni oli arjesta selviytymistä. Olen vuosien varrella harjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti tietoisen ajattelun taitoja. En vieläkään koe täysin hallitsevani tuota vaikeaa taitoa, mutta kykenen nykyisin mielestäni jo paljon paremmin toimimaan tietoisesti.

Jälkikäteen olen miettinyt paljon tuota äitini toivetta ja lopulta ymmärtänyt. Jo pelkästään muutto tänne pikkukaupunkiin on tuntunut hyvältä, sillä täällä elämänrytmi on verkkaisempaa. Liikun paljon luonnossa ja luonnolla on aivan erityinen ja keskeinen merkitys hyvinvoinnilleni. Lataan akkuja metsässä kävellen tai meren rannalla meditoiden. Saan voimaa hiljaisuudesta ja puuta vasten on hyvä itkeä. Olen oppinut tuon tavan isoäidiltäni, jolla oli tapana mennä metsään aina silloin, kun huoli ja suru puristivat sydäntä. Metsä on lempeä kuuntelija eikä kavahda kyyneliä. Tällä hetkellä luonto tarjoaa jälleen parastaan ja mykistyin siitä kauneudesta, jota tänään pyörälenkillä kohtasin. Saan tällaisista kokemuksista nykyisin merkitystä elämälleni ja koen vahvasti olevani osa luonnon kiertokulkua.

Seuraavassa on joitakin esimerkkejä, joiden avulla olen itse voinut kehittää tietoista ajattelua ja elämän merkityksellisyyden kokemista. Lista ei ole mikään kaiken kattava, vaan yksinkertaisesti vain asioita, joista itse olen hyötynyt. Tällä kertaa jätin mindfulnessin tästä listasta pois, vaikka suosittelen jokaista kokeilemaan. Se helpottaa kummasti mielen kohinaa ja toimii useimmille.

Priorisoi itsellesi merkitykselliset asiat.

Olen listaihminen ja tykkään erilaisten listojen rustaamisesta, joten itselleni on toiminut se, että olen listannut kaikki oman elämäni olennaisimmat sekä merkityksellisimmät asiat ja ihmiset. Koska kykymme käsitellä tietoa on rajallinen, ehkäisevät listat muistin kuormittumista. Lisäksi ne jäsentävät ja auttavat hahmottamaan omia ajatuksia.

Oman elämäntehtävän löytäminen

Kun tietää mitä haluaa ja alkaa työskennellä määrätietoisesti kohti tuota tavoitetta, vahvistaa se elämän merkityksellisyyttä. Minimalismi ja esimerkkinä siitä vaikkapa tämän blogin kirjoittaminen voimaannuttavat. Kun tavara kaapissani vaihtaa omistajaa, koen huojennusta ja iloa. Kun kaapit eivät pursua eivätkä tasot ole täynnä tavaraa, voin aidosti nauttia kotini rauhasta ja keskittyä raivauksen sijasta mm. itselle merkityksellisiin asioihin näiden seinien ulkopuolella.

Ymmärrä itseäsi, opettele armollisuutta ja elämään tietoisesti.

Kun tunnistaa omat arvot ja periaatteet, on helpompaa ymmärtää itseään ja omia tekojaan. Olemme usein todella armottomia itseämme kohtaan. Tuskin minulla olisi yhtään ystävää, jos kohtelisin heitä yhtä armottomasti kuin itseäni. Haluaisitko olla ystäväni, jos kutsuisin sinua v…n idiootiksi, läskiksi siaksi? Tällaisesta puheesta yritän päästää irti. Tuntuu hyvältä välillä silitellä itseään ja kiittää omaa kehoa siitä, että se on ollut uskollinen kaikki nämä vuosikymmenet ja että se on kestänyt kaiken sen kaltoinkohtelun, johon olen sen altistanut.

Voidakseen osoittaa myötätuntoa toisille,
täytyy kyetä ensin olemaan myötätuntoinen itseään kohtaan.
– Dalai Lama –

Panosta kokemuksiin ja yhteisiin hetkiin.

Sen sijaan, että täyttäisin tyhjää tilaa tai onttoa oloani ostamalla lisää, sijoitan jatkossa aikaani pääosin mieluiten kokemuksiin ja ihmissuhteisiin. Viihdyn hyvin myös yksin, joten kirjan kuuntelu tai lukeminen on minulle nykyisin kokemus, jota osaan jälleen arvostaa. Elämässäni oli vaihe, etten kyennyt keskittymään mihinkään ylimääräiseen saati lukemaan mitään ylimääräistä.

Kalenteri auttaa priorisoimaan.

Tämän opin vasta hiljattain. Näinkin yksinkertaiselta kuulostava asia osoittautui itselle vaikeaksi. Eli olipa sitten kyse työ- tai vapaa-ajan kalenterista, varmista, että siellä on aina myös tyhjää tilaa. Vaikka ihan aina tämä ei olisikaan mahdollista, on tätä pääosin helppo noudattaa. Noudattaminen on päätös ja kun sen on tehnyt, loppu hoituu lähes itsestään. Kalenterointi on hyvä työkalu ja oikeasti toimii elämänhallinnan apuna. Koska työelämässä usein aikatauluja riittää, pidän vapaa-ajalla kalenterini mahdollisimman väljänä. Olen hetkessä eläjä, mikä aiheuttaa välillä harmaita hiuksia suunnitelmallisemmalle miehelleni, mutta onneksi rinnakkaiselomme tämänkin kestää.

Minimalistinen, kaikesta liiasta ja turhasta irtipäästävä elämäntapa mahdollistaa sen, että voin keskittyä juuri itselleni iloa tuottaviin merkityksellisiin asioihin. Olen huomannut, että nykyisin stressaan ja suren asioita etukäteen itselleni tyypilliseen tapaan hieman vähemmän ja että minulla on vahva tunne siitä, että elämäni on omissa käsissäni. Tässä hetkessä voin hyvin, olen luovempi ja toimeliaampi. Kiitollisuus on elämässäni läsnä.

Jokaisesta heikosta kohdastasi
ole kiitollinen: yhä on muurissa aukko
pahan lähteä ja hyvän tulla.
-Tommy Tabermann-

Elätkö omaa vai jonkun toisen elämää?

Mitä minimalismi on?

Miksi minusta tuli minimalisti?

Mitä minimalismi on?

Minimalismi on alunperin taidesuuntaus, johon liittyy abstraktia niukasti toteutettua taidetta. Wikipedia tietää kertoa, että se syntyi alkujaan New Yorkissa 1960-luvulla. Elämäntapana minimalismi viittaa sellaiseen elämään, johon kuuluvat ainoastaan itselle merkitykselliset asiat ja tavarat. Ajatuksena on, että luopumalla kaikesta turhasta, voi keskittyä siihen, mikä on itselle kaikkein olennaista ja tärkeää. Minimalisti siis pyrkii maksimoimaan merkityksellisyyden elämällä enemmän ja omistamalla vähemmän. Minimalisti ei koe joutuvansa luopumaan mistään hankkiutuessaan eroon tavaroista. Luopumalla tavaroista päinvastoin saa enemmän – aikaa, rahaa, energiaa, iloa ja mielenrauhaa.

Nykyisessä 24/7 -elämässämme ärsyketulva on jatkuvaa, ylitsevuotavaa ja jopa musertavaa. Elämme jatkuvasti erilaisten ulkoisten paineiden, odotusten, pyyntöjen, vaatimusten, mahdollisuuksien, materian, omien toiveiden ja pelkojen yms. ristivedossa. Lopulta tällainen musertava ärsyketulva voi johtaa depressioon, joka on yhdessä muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa syrjäyttänyt tuki- ja liikintaelinsairaudet suurimpana työkyvyttömyyden syynä. Tälle valitettavalle kehitykselle ei näy loppua. Puhutaan jopa globaalista epidemiasta.

Minimalisti pyrkii yksinkertaistamaan elämäänsä hankkiutumalla eroon kaikesta ympäröivästä liiallisuudesta kuten esimerkiksi liikakulutuksesta, liioista tavaroista, liiallisesta sotkusta, liiallisista tekemättömistä asioista, liiasta työmäärästä, liiallisista veloista, liiallisesta reaktiivisuudesta, kaaoksesta ja metelistä. Minimalismi on tapa välttää kaikkea epäolennaista keskittymällä siihen, mikä on todella merkityksellistä ja mikä tuottaa itselle aidosti iloa ja nautintoa. Minimalisti pyrkii priorisoimaan omaa elämäänsä kohti tasapainoa.

Minimalismille ei ole yhtä oikeaa tulkintaa, vaan jokainen minimalisti toteuttaa minimalismiaan yksilöllisesti omista lähtökohdistaan. Yhdelle se voi merkitä säästämistä ja nuukailua, jotta voisi jäädä aiemmin pois työelämästä ja alkaa toteuttaa omia unelmiaan. Toiselle se on reppu, johon on pakattu koko maallinen omaisuus ja joka kulkee kompaktisti maailmalla mukana omistajansa kanssa. Kolmannelle se voi olla koti, joka on riisuttu kaikesta turhasta ja jonne on hankittu vain tarkoin harkittuja design-esineitä. Neljäs haluaa omilla ekologisilla valinnoillaan toimia mahdollisimman ympäristötietoisesti. Sitten on varmasti näiden ääripäitä, eri ulottuvuuksia ja kaikkea siltä väliltä.

Minimalistina olen vasta ottanut hiljattain ensiaskeleet ja määrittelisin itseni tällä hetkellä jonnekin ekoilun ja estetiikan välimaastoon, vaikken lähtökohtaisesti välitäkään kategorisoinneista.

Muutin hiljattain pieneen alle 40 neliön kotiin. Tämä pikku kaksio on ihan täydellinen yhdelle, ajoittain kahdelle ja koiralle. On tuntunut hienolta ja haikealtakin rakentaa kotia vain itselle täysin omista tarpeista lapsen muuttaessa omaan kotiin. Pidän nykyisen kotini korkeista huoneista, selkeydestä ja valkoisista pinnoista. Koen esteettistä nautintoa tyhjistä pinnoista ja kauniista yksityiskohdista. Valo tulvii verhottomista isoista ikkunoista kaikkialle kodissani. Tyhjyydessä kuten hiljaisuudessakin on väljyyttä, jossa keskittyminen ja luovuus toimivat itselleni parhaiten.

Tykkään taiteesta ja musiikista, joten odotan jo kovasti, että museot avaavat jälleen pian ovensa. Taiteella on ihmeellinen, energisoiva vaikutus. Minulla on tauluja, jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään ja jotka kertovat tarinoita rakkaista jo edesmenneistä. Aikoinaan palkitsin itseäni materialla ikään kuin “läksiäislahjana”, kun elämäni muuttui esim. avioerossa tai työpaikanvaihdossa. Tuolloin hankin itselleni jonkun taulun. Nykyisin nautin taiteesta kuitenkin eniten yhdessä muiden kanssa, vaikka nuo harvat tauluni ovatkin rakkaita.

Kevät on ihanaa aikaa, kunhan tuohon valon määrän lisääntymiseen vain tottuu. Pitkän pimeyden jälkeinen valon määrän yht’äkkinen lisäys on minun henkilökohtainen haaste joka vuosi. Keväällä on kivaa taas päästä pihalle, saada haravoida, leikata, istuttaa ja hoitaa pientä kasvimaata. Koen mielihyvän läikähdyksiä kevään ensimmäisistä leskenlehdistä aina kesäkukkien loistoon saakka. Erilaiset ruusut, pensaat ja niityt ihastuttavat myöhäiseen syksyyn. Miten hyvältä maistuu kesän ensimmäinen raparperipiirakka tai omasta kasvimaasta noukittu salaatti paistetun lohen kanssa.

Kotona parvekkeella minulla kasvaa pikkuruinen basilika, ruohosipuli, tilli ja timjami. Näistä yrteistä riittää satoa koko kesän tarpeisiin, jos vain kastelu pelaa. Ensi kertaa kokeilen myös pensastomaatteja kätevässä kasvusäkissä, johon mies teki minulle kauniin selkäystävällisen laatikon. Katsotaan, miten niiden kanssa pärjään.

Nykyisin kiinnitän aiempaa enemmän huomiota arjen kulutusvalintoihin. Muuton myötä luovuin autosta ja vaihdoin kulkemisen junaan ja polkupyörään. Tämän vuoden tavoitteeni on vähentää muovin kulutusta. Zero Waste on itselle vielä melko kaukainen ajatus enkä usko, että voisin koskaan luopua esimerkiksi sähköhammasharjastani. Ainakaan niin kauan, kun nämä hampaat pysyvät suussa ;). Sen verran mukavuudenhaluinen olen. Sen sijaan tavoittelemisen arvoista on mielestäni Teemu Kunnon podcastissaan mainitsema Zero Waste of Time.

Muutin Helsingistä pikkukaupunkiin uudelle kehittyvälle asuinalueelle. Koska liikun paljon ulkona, alkoi lähimetsien siivottomuus surettaa, minkä vuoksi aloin kantaa mukana roskapussia ja -pinsettejä. Kerään päivittäin vähintään yhden roskapussillisen maastosta ja loppua ei näy. Tähän asiaan voin onneksi itse vaikuttaa. Uutena kuntalaisena olen huomannut, että roskia keräämällä olen tutustunut uusiin ihmisiin, kun olen saanut sekä avukseni että seurakseni muitakin. Täällä on mukavia ihmisiä.

Edellä oli pari esimerkkiä niistä positiivisista muutoksista, joita minimalismi on elämääni jo tuonut. Vaikka vielä on kotona paljon karsittavaa, minimalismista oivallettavaa ja opittavaa, olen alkanut elämään enemmän itseni näköistä ja arvojeni mukaista elämää. Onneksi tähän ismiin ei ole määränpäätä. On vain uusia päiviä eteenpäin. Olisi kiva kuulla, mitä minimalismi tarkoittaa sinulle ja millainen minimalisti olet tai ainakin haluaisit olla. Aurinkoista kevättä!

Miksi minusta tuli minimalisti?