Tietoisuuden ja merkityksellisyyden lähteillä

Löysin hiljattain todella kiinnostavan Antti Revonsuon ja Valtteri Arstilan artikkelin Duodecimlehdestä otsikolla Voidaanko tietoisuutta mitata. Artikkelissa viitataan tutkimuksiin, joissa todetaan, että tietoisuutta sinänsä ei voi mitata tai tutkia, mutta jos kyetään selkeästi määrittelemään ja erottelemaan tietoisuuteen liittyviä ilmiöitä, voidaan jokaista erillistä ilmiötä tutkia. Artikkelissa oli runsaasti erilaisia hämmästyttäviä esimerkkejä esimerkiksi vegetatiivisessa tilassa olevien henkilöiden responsseista.

Tietoisuutta tai tajuntaa käytetään yleissanoina kuvaamaan mm. fenomenaalista, reflektiivistä ja itsetajuntaa, joita on mahdollista tutkia mm. erilaisin psykologisin menetelmin. Fenomenaalinen tietoisuus viittaa kykyyn tuntea tai kokea elämyksellisesti subjektiivisia tiloja (kipu, mielihyvä, aistimukset ja tunnetilat) . Reflektiivinen tietoisuus viittaa tarkkaavuuden ja työmuistin piirissä toimivaan tietoisuuden muotoon (käsitteellistää, nimeää, vertailee, arvioi ja ohjaa toimintaa). Itsetajunta viittaa minäkäsitykseen. Tajunnalla yleisesti tarkoitetaan tarkkaavaisuuden suuntautuneisuutta ympäristöön, omaan kehoon ja mieleen sekä näistä kumpuavan tiedon tietoista käsittelyä. Esimerkiksi mindfulness-harjoituksissa keskitytään tietoiseen hengitykseen, kehon tuntemusten tarkkailuun, ympäristön kuunteluun ja ohikiitävien ajatusten hyväksyvään käsittelyyn.

Äitini viimeisenä elinvuotena elämäni oli hirvittävän hektistä ja pirstaleista. Ilman äitini kallisarvoista apua: aikaa, rakkautta, lastenhoitoa, ruokakasseja ja patoja, joita hän kotiimme kantoi istuessani koulun penkillä työpäivän jälkeen pitkälle iltaan, en olisi selvinnyt. Yhä vieläkin herkistyn tätä kirjoittaessani, vaikka äitini kuolemasta on kulunut jo yli yhdeksän vuotta. Hän kuoli mielestäni aivan liian varhain ja ikävöin häntä välillä valtavasti. Koskaan ei ole oikea hetkeä luopua rakkaasta.

Kerran ollessani yhdessä äitini kanssa kävelyllä, sanoi hän minulle toivovansa, että jonain päivänä oppisin näkemään ympärilläni sitä hyvää, jota elämä silmieni eteen tarjosi, sillä siinä, kuten hän asian ilmaisi, piilee elämän tarkoitus ja se kaikkein merkityksellisin. En silloin vielä ymmärtänyt, mitä äitini tarkoitti, sillä olin liian tukossa, täynnä suorittamista, ja elämäni oli arjesta selviytymistä. Olen vuosien varrella harjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti tietoisen ajattelun taitoja. En vieläkään koe täysin hallitsevani tuota vaikeaa taitoa, mutta kykenen nykyisin mielestäni jo paljon paremmin toimimaan tietoisesti.

Jälkikäteen olen miettinyt paljon tuota äitini toivetta ja lopulta ymmärtänyt. Jo pelkästään muutto tänne pikkukaupunkiin on tuntunut hyvältä, sillä täällä elämänrytmi on verkkaisempaa. Liikun paljon luonnossa ja luonnolla on aivan erityinen ja keskeinen merkitys hyvinvoinnilleni. Lataan akkuja metsässä kävellen tai meren rannalla meditoiden. Saan voimaa hiljaisuudesta ja puuta vasten on hyvä itkeä. Olen oppinut tuon tavan isoäidiltäni, jolla oli tapana mennä metsään aina silloin, kun huoli ja suru puristivat sydäntä. Metsä on lempeä kuuntelija eikä kavahda kyyneliä. Tällä hetkellä luonto tarjoaa jälleen parastaan ja mykistyin siitä kauneudesta, jota tänään pyörälenkillä kohtasin. Saan tällaisista kokemuksista nykyisin merkitystä elämälleni ja koen vahvasti olevani osa luonnon kiertokulkua.

Seuraavassa on joitakin esimerkkejä, joiden avulla olen itse voinut kehittää tietoista ajattelua ja elämän merkityksellisyyden kokemista. Lista ei ole mikään kaiken kattava, vaan yksinkertaisesti vain asioita, joista itse olen hyötynyt. Tällä kertaa jätin mindfulnessin tästä listasta pois, vaikka suosittelen jokaista kokeilemaan. Se helpottaa kummasti mielen kohinaa ja toimii useimmille.

Priorisoi itsellesi merkitykselliset asiat.

Olen listaihminen ja tykkään erilaisten listojen rustaamisesta, joten itselleni on toiminut se, että olen listannut kaikki oman elämäni olennaisimmat sekä merkityksellisimmät asiat ja ihmiset. Koska kykymme käsitellä tietoa on rajallinen, ehkäisevät listat muistin kuormittumista. Lisäksi ne jäsentävät ja auttavat hahmottamaan omia ajatuksia.

Oman elämäntehtävän löytäminen

Kun tietää mitä haluaa ja alkaa työskennellä määrätietoisesti kohti tuota tavoitetta, vahvistaa se elämän merkityksellisyyttä. Minimalismi ja esimerkkinä siitä vaikkapa tämän blogin kirjoittaminen voimaannuttavat. Kun tavara kaapissani vaihtaa omistajaa, koen huojennusta ja iloa. Kun kaapit eivät pursua eivätkä tasot ole täynnä tavaraa, voin aidosti nauttia kotini rauhasta ja keskittyä raivauksen sijasta mm. itselle merkityksellisiin asioihin näiden seinien ulkopuolella.

Ymmärrä itseäsi, opettele armollisuutta ja elämään tietoisesti.

Kun tunnistaa omat arvot ja periaatteet, on helpompaa ymmärtää itseään ja omia tekojaan. Olemme usein todella armottomia itseämme kohtaan. Tuskin minulla olisi yhtään ystävää, jos kohtelisin heitä yhtä armottomasti kuin itseäni. Haluaisitko olla ystäväni, jos kutsuisin sinua v…n idiootiksi, läskiksi siaksi? Tällaisesta puheesta yritän päästää irti. Tuntuu hyvältä välillä silitellä itseään ja kiittää omaa kehoa siitä, että se on ollut uskollinen kaikki nämä vuosikymmenet ja että se on kestänyt kaiken sen kaltoinkohtelun, johon olen sen altistanut.

Voidakseen osoittaa myötätuntoa toisille,
täytyy kyetä ensin olemaan myötätuntoinen itseään kohtaan.
– Dalai Lama –

Panosta kokemuksiin ja yhteisiin hetkiin.

Sen sijaan, että täyttäisin tyhjää tilaa tai onttoa oloani ostamalla lisää, sijoitan jatkossa aikaani pääosin mieluiten kokemuksiin ja ihmissuhteisiin. Viihdyn hyvin myös yksin, joten kirjan kuuntelu tai lukeminen on minulle nykyisin kokemus, jota osaan jälleen arvostaa. Elämässäni oli vaihe, etten kyennyt keskittymään mihinkään ylimääräiseen saati lukemaan mitään ylimääräistä.

Kalenteri auttaa priorisoimaan.

Tämän opin vasta hiljattain. Näinkin yksinkertaiselta kuulostava asia osoittautui itselle vaikeaksi. Eli olipa sitten kyse työ- tai vapaa-ajan kalenterista, varmista, että siellä on aina myös tyhjää tilaa. Vaikka ihan aina tämä ei olisikaan mahdollista, on tätä pääosin helppo noudattaa. Noudattaminen on päätös ja kun sen on tehnyt, loppu hoituu lähes itsestään. Kalenterointi on hyvä työkalu ja oikeasti toimii elämänhallinnan apuna. Koska työelämässä usein aikatauluja riittää, pidän vapaa-ajalla kalenterini mahdollisimman väljänä. Olen hetkessä eläjä, mikä aiheuttaa välillä harmaita hiuksia suunnitelmallisemmalle miehelleni, mutta onneksi rinnakkaiselomme tämänkin kestää.

Minimalistinen, kaikesta liiasta ja turhasta irtipäästävä elämäntapa mahdollistaa sen, että voin keskittyä juuri itselleni iloa tuottaviin merkityksellisiin asioihin. Olen huomannut, että nykyisin stressaan ja suren asioita etukäteen itselleni tyypilliseen tapaan hieman vähemmän ja että minulla on vahva tunne siitä, että elämäni on omissa käsissäni. Tässä hetkessä voin hyvin, olen luovempi ja toimeliaampi. Kiitollisuus on elämässäni läsnä.

Jokaisesta heikosta kohdastasi
ole kiitollinen: yhä on muurissa aukko
pahan lähteä ja hyvän tulla.
-Tommy Tabermann-

Elätkö omaa vai jonkun toisen elämää?

Mitä minimalismi on?

Miksi minusta tuli minimalisti?

Elätkö omaa vai jonkun toisen elämää?

Törmään jatkuvasti mielenkiintoisiin tarinoihin ihmisistä, jotka ovat tehneet merkittävän elämänmuutoksen ja poistuneet oravanpyörästä. Aloin pohtia, mitä oravanpyörä tarkoittaa ja miten siihen ajautuu tai joutuu. Wikipedian mukaan oravanpyörää käytetään kuvaamaan loputonta ja turhaa toiminaa erityisesti työelämässä ja elintasokilpailuun ja kuluttamiseen perustuvassa yhteiskunnassa.

Eikö nyt kuitenkin ole niin, että hakiessamme työpaikkaa ja lopulta sen saatuamme, koemme aidosti onnistumisen iloa ja motivaatiomme on korkealla. Missä vaiheessa tuo samainen työ muuttuu oravanpyöräksi? Onko vika työssä vai korvien välissä? Kallistun jälkimmäiseen, sillä tunnistan itsessäni olevaa hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarvetta, jota halajan, ja kyllä myös kompensoin jatkuvalla suorittamisella.

Olen kasvanut pienestä pitäen selviytymään kiltteyden, tunnollisuuden ja suoritusten avulla. Ikäpolveni naisisssa meitä on paljon. Näitä ominaisuuksia on oma persoonani vielä erityisen hyvin vahvistanut. Voin kertoa, että kiltteys on ollut kivuliasta ja siitä ulos kasvaminen ja omien tarpeiden asettaminen muiden tarpeiden edelle on ollut pitkä taival. Ja matka jatkuu yhä. Ovatko toiset meistä siis alttiimpia oravanpyörälle? Mielestäni kyllä.

Jos päivittäiseen elämään sisältyy jatkuvaa pitkittynyttä stressiä, vain harva meistä pysähtyy analysoimaan, miksi altistaa itsensä haitallisesti päivästä toiseen. Olisi kuitenkin oman elämän ja hyvinvoinnin kannalta tärkeää edes kerran pysähtyä kysymään itseltään, mikä minua motivoi tällaiseen jatkuvaan ja itselleni selkeästi toksiseen toimintaan. Taustalla saattaa olla useita yksilöllisiä syitä, kuten esimerkiksi pakko, jotta selviää veloista, voimakas halu näyttää, mihin kykenee ja edetä uralla huipulle, halu tulla arvostetuksi tai halu ansaita entistä enemmän rahaa, jolla voi hankkia taas lisää.

Lopulta voi käydä, kuten Aki Hintsa kuvasi teoksessa Voittamisen anatomia, että oravanpyörä vie mennessään ja että energia menee siihen, että vain selviytyy päivästä toiseen, jolloin oman elämän suunta katoaa. Vähitellen elämä alkaa muuttua selviytymistaisteluksi, jossa joka päivä joutuu tappamaan jotain itsestään selviytyäkseen, kuten Jari Sarasvuo pysäyttävästi kuvasi asiaa yhdessä YLE puheen monologissaan.

Samalla, kun suunta katoaa, katoaa myös merkityksellisyyden kokemus, jolloin alamme tuntea tyytymättömyyttä. Kun arvoristiriita eli omien arvojen ja päivittäisen todellisuuden välinen kuilu kasvaa riittävän suureksi, alamme voida huonosti, vaikka meillä olisi kuinka paljon hyvänsä statusta, materiaa tai rahaa.

Meitä kaikkia leimaavat yksilölliset, kasvatuksen ja elämänkokemuksen tuomat sekä yhteiskunnalliset arvot. Tällaiset syvään juurtuneet arvot muuttuvat elämänkaaressa hitaasti. Arvomaailman muuttuessa asioiden tärkeysjärjestys menee usein uusiksi ja aiemmin tärkeinä pidetyt asiat menettävät merkityksensä ja voivat jäädä pois kokonaan. Esimerkiksi jos aiemmin työ on ollut elämässä tärkeintä voi arvojen muutoksen jälkeen ihmissuhteisiin käytetty aika lisääntyä.

Tunnustan, että olen kokenut elämässäni aiemmin epämääräistä tyytymättömyyden tunnetta, jota Aki Hintsa kirjassaan kuvasi. Se on jotain sellaista, josta on pysähtymättä todella vaikea saada kiinni. Tällainen epämääräinen tyytymättömyys saattaa kertoa siitä, että jotkut tarpeista ovat jääneet vaille tyydytystä.

Hintsan esittämät eksistentiaaliset kysymykset

1. Tiedätkö, kuka olet?

2. Tiedätkö, mitä haluat?

3. Hallitsetko omaa elämääsi?

vaativat todellista pysähtymistä ja kuten hän toteaa, on niitä siten myös helppo vältellä jopa koko elämän ajan. Näiden kysymysten avulla on kuitenkin mahdollisuus päästä kiinni omaan identiteettiin ja syvimpiin arvoihin.

Elänkö omaa elämääni vai annanko jonkun ulkoisen asian tai henkilön arvojen ohjata elämääni? Syvimmät arvot kertovat ihmisestä paljon. Ajattelen, että arvot ovat sellaisia, joista tingittäessä, ihminen kärsii ja alkaa vääjäämättä voida pahoin. Arvojen merkitys kasvaa etenkin vaikeuksien kohdatessa, kun rutiinit tai aemmat toimintamallit eivät uudessa tilanteessa enää toimi.

Vapaaehtoistyö kuolevien parissa. Valkoinen suurenmoinen kerrottu tulppaani kuvaa elämää ja kuolemaa.

Tein aikoinaan vapaaehtoistyötä kuolevien parissa. Olen kiitollinen tuosta ajasta, joka opetti minulle paljon inhimillisyyttä ja ihmisyydestä. Vapaaehtoisena koin sekä merkityksellisyyttä että saavani todella paljon. Kuoleva ihminen on rehellisempi, myös itselleen. Kuoleman lähestyessä tulee tarve oman elämän tilinpäätökselle ja siihen liittyvä halu solmia rauha menneisyyden kanssa. Kuulin tarinoita lapsuudesta, puolisoista, lapsista, rakkaista harrastuksista ja vapaa-ajasta. Ne olivat asioita, jotka antoivat suurimman merkityksen ja tyydytyksen eletylle elämälle.

Minimalisti pyrkii löytämään ilon, tasapainon ja tyydytyksen elämällä omien arvojensa mukaista yksinkertaisempaa elämää, josta kaikki turha ja häiritsevä liiallisuus on karsittu. Kun tunnistaa ja tiedostaa omat arvonsa, voi elää omannäköistä elämää. Minimalismi on auttanut minua löytämään paremmin yhteyden itseeni ja syvimpiin arvoihini. Kun tiedän kuka olen ja mitä haluan, on elämäkin paljon mielekkäämpää.

Netti on pullollaan erilaisia testejä, joita voi käyttää omien arvojen arvioinnin ja määrittämisen tukena. Alla on yhden tällaisen testin tulos, joka mielestäni vastasi melko hyvin omaa minäkäsitystäni.

Tavaroiden karsiminen on usein se helpoin ja ensimmäinen askel kohti minimalismia. Tavaroita karsiessa, alkaa karsia myös ajatuksiaan. Ja kun tavaroita on vähemmän, on myös siivottavaa vähemmän, jolloin vapautuu aikaa ja energiaa muuhun mielekkäämpään. Vapautunut energia synnyttää luovuutta, joka puolestaan suuntaa toimintaa kohti sellaista, joka kasvattaa oman elämän merkityksellisyyttä ja tyytyväisyyttä.

Käyn töissä, ansaitsen rahaa ja kulutan, mutta nykyisin pyrin tekemään kaikkea vastuullisemmin ja enemmän arvojeni ehdoilla. Työ ei ole oravanpyörä, vaan sopimus minun ja työnantajan välillä. Koen eläväni oman elämäni pääroolissa, en sivustakatsojana. Asiat eivät vain tapahdu, vaan itse aktiivisesti mahdollistan, teen ja toteutuan.  

Ensimmäinen askel kohti minimalismia on päätös ja ensimmäinen päätös on olla välittämättä muiden mielipiteistä. Tämän teen puhtaasti Itselleni ja itseäni varten!

Miksi minusta tuli minimalisti?

Mitä minimalismi on?

Minimalistin identiteetti

Minimalistin identiteetti

Huonetuoksu

Psykoanalyytikko Erik Eriksonin psykososiaalisen kehityksen teoria sisältää kahdeksan eri vaihetta vauvasta vaariin. Hänen mukaansa jokaiseen vaiheseen sisältyy kriisi, jossa yksilön on kamppailtava, jotta hän voi siirtyä seuraavaan kehityksen vaiheseen. Eriksonin teoriassa identiteetti, minäkäsitys liittyy erityisesti murrosiän ja nuoruuden viidenteen vaiheeseen. Nuoruus on kiistämättä identiteetin kehityksen aikaa, mutta identiteetti kehittyy koko elinkaaren ajan.

Useat tutkijat kuten mm. Krogerus (2007) ja Zucker et al. (2002) ovat vahvistaneet, että joudumme uudelleen arvioimaan identiteettimme jokaisen uuden kokemuksen, onnistumisen ja epäonnistumisen kohdatessa. Ikääntyminen haastaa identiteettiä, kun totutut minäkäsityksen pilarit kuten ulkonäkö ja terveys alkavat murentua. Tällöin saatamme joutua hämmennyksen valtaan ja todeta, että aiemmin tiesin kuka olen, mutta kuka on tuo, joka katselee minua peilistä juuri nyt. 

Taannoin ystäväni kyseli, olenko osannut karsiessani kotiani olla hankkimatta lisää. Hän tuntee minut hyvin ja kysymys sai mietteliääksi. Millainen minimalisti-identiteettini on? Rehellisesti, jos olisin asettanut itseni ostolakkoon, olisin täydellisesti epäonnistunut. Vaikka tavaravirrat ovat viime kuukausina suuntautuneet kiitettävästi ulospäin, olen viimeisen parin kuukauden aikana tehnyt paljon hankintoja pääosin muuton jälkeiseen pesänrakennukseen liittyen.

Yllätyin, kun listasin kaikki viimeisen kahden kuukauden aikana tekemäni ostokset. Tarvinko todella tuon kaiken? Tarkoitukseni on edelleen karsia kaikki toisarvoinen ja turha elämästäni, mutta minulla on vielä paljon opittavaa sekä itsestäni että minimalismista. Haluan, että ne tavarat, jotka säilytän, palvelisivat minua mahdollisimman hyvin ja pitkään. Osa vanhoista kalusteistani olivat kuitenkin liian suuria nykyiseen pieneen kotiini. Ne eivät yksinkertaisesti vain mahtuneet uusiin aiempaa pienempiin neliöihin. Alla on listattuna viimeisen kahden kuukauden hankinnat.

• polkupyörä auton tilalle. Vanha pyöräni on miehen luona, joten nyt pääsen pyörälenkeille molemmissa osoitteissa;

• kaksi +30 cm syvää lipastoa eteis- ja makuuhuoneen säilytystä varten. Makuuhuoneessani ei ole lainkaan kaappeja;

• pieni kompakti kahden hengen ruokapöytä, jonka tarvittaessa saa jatkettua neljälle;

• uusi pienempi sohva. Vanha sohva muutti lapsen uuteen isompaan kotiin;

• pöytä- ja kattovalaisin sekä valaisintarvikkeita, jotta vanhat ja uusi valaisin saatiin kiinnitettyä aiempaa huomattavasti korkeampaan huonekorkeuteen;

• uusi eteismatto. Aiemman villamaton myin ja toinen eteismatoistani oli jo niin huonossa kunnossa, että sen hävitin.

• seinähylly makuuhuoneeseen ja uudet hyllylevyt keittiön seinähyllyyn. Näille hankinnoille oli ainoastaan visuaaliset syyt.

• muutama viherkasvi, joista juorun löysin ulko-oven edestä, pihalta. Onneksi se ei ollut ehtinyt paleltua, vaan juurtui hyvin. Uusi kotini kylpee valossa, joten kasvit viihtyvät täällä hyvin. Limekin on kukkinut tauotta jo usean viikon ajan.

Lisäksi hankin muutamat uudet mustat leggingsit, luottoystäväni, jotka jatkuvassa kovassa käytössä kuluvat, sitruunan keltaiset haisaappaat ja huonetuoksun.

Kumisaappaat tuovat iloa ja piristystä sadepäivien koiralenkeillä. Edelliset vähäiselle käytölle jääneet kumisaappaat annoin ennen muuttoa ystävälleni, jolla on pienempi jalka kuin itselläni. Vaikkakin hyväkuntoiset, ne puristivat aina ikävästi ja olivat sen vuoksi hautautuneet vaatehuoneen nurkkaan lähes käyttämättöminä. Olin tyytyväinen, kun ne löysivät sopivammat jalat.

Sitruunan keltaiset haisaappaat, joista kerron tekstissä. Kuvassa ne ovat koiralenkin jäljiltä.

Aikoinaan minulla oli punaiset, korkeavartiset kumisaappaat. Ne toimivat uskollisina kumppaneina lähes viidentoista vuoden ajan, kunnes niihin jäi lähtemättömät jäljet ja jouduimme jättämään haikeat hyvästit toisillemme. Nimittäin kaksi iloista pientä veijaria järjesti minulle ja koiran pesun jäljiltä kylpyhuoneeseen jääneille kumisaappailleni yllätyksen. Ihmettelin pitkään, mistä kylpyhuoneen ikävä virtsan katku oli peräisin. Vasta useiden kuurausten ja päivien kuluttua tajusin lopulta, että tuo haju asuu kumisaappaissani. Nauroin silloin vedet silmissä ja nytkin vielä naurattaa se hetki, kun tajusin, että nuo veijarit käyttivät saappaitani pytyn sijaan. Vuosien varrella sain kokea muitakin yllätyksiä, mutta tämä on yksi niistä mieleenpainuvimmista.

Voidaan oikeutetusti kysyä, tarvitsinko kaikki nuo edellä esitetyt parin kuukauden aikana hankkimani tavarat. Osan hankin ihan käytännön syistä ja osan sen vuoksi, että ne tuottaisivat itselleni iloa, myös se huonetuoksu. Joka päivä kotiin tullessani koen mielihyvää, kun vieno ruusuntuoksu toivottaa minut tervetulleeksi heti ovelta. Minulle se on arjen iloteko. Voin opetella elämään yksinkertaisemmin, mutta askeettia minusta ei saa. Opettelen jatkuvasti tietoisempaa kuluttamista ja pyrin pitämään tavaran kierron suunnan ulospäin. Ja tunnustan: olen puutteellinen.

Evoluution kannalta on ollut tärkeää, että ihmisellä on ollut luontainen vietti keräilyyn. Kun ihminen ikääntyy, tavaroiden merktys usein kasvaa. Joillekin kehittyy jopa pakonomainen tarve hamstrata. Pahimmillaan koti täyttyy siten, että liikkuminen siellä vaikeutuu. Kaikki tyhjä tila on täytetty materialla, jonka avulla hamstraaja kokee säilyttävänsä identiteettinsä. Näin voi käydä etenkin silloin, jos määrittelemme itseämme pelkästään ulkoisten ominaisuuksien kautta. Vanhukselle palvelutaloon muutto, jonka hän itsekin ymmärtää olevan parasta hänelle, voi olla todella vaikeaa, koska jättämällä tavarat hän pelkää kadottavansa identiteettinsä. Kun hyväksyy itsensä, myös ikääntyessä, ja löytää merkityksen tekemisistään, saavuttaa eheyden.

Mielestäni myös minimalismissa on kyse eheydestä, kun tarve määritellä itseään ulkoisista lähtökohdista vähenee. Karsimalla koen saavani enemmän aikaa ja ja mielenrauhaa, kykenen paremmin keskittymään oleelliseen, kykenen antamaan enemmän läheisilleni ja koen enemmän iloa. Vastaavasti luopumalla kaikesta liiasta ja turhasta voin vähentää siivottavaa ja stressiä. Minimalisti-identiteettini on rakentumassa ja päivä päivältä vahvempi. Millainen on käsityksesi itsestäsi?

Asioiden lykkääminen ja aloittamisen vaikeus

Mitä minimalismi on?

Asioiden lykkääminen ja aloittamisen vaikeus

Psykologiassa puhutaan prokrastinaatiosta, joka tarkoittaa asioiden lykkäämistä, vetkuttelua. Kyseinen taipumus tulkitaan helposti laiskuudeksi. Kyse ei ole laiskuudesta, sillä tutkimuksissa on osoitettu, että prokrastinaatio on ennen kaikkea toiminnallinen ongelma. Tällainen ongelma ratkeaa parhaiten, kun suuri tehtävä tai tavoite esimerkiksi tavaroiden karsinta tai elämän muutos pilkotaan pienempiin helpommin hallittavissa oleviin osiin. Tämä on toimiva periaate aloitukseen etenkin silloin, kun kertynyttä tavaraa on paljon ja tehtävä tuntuu aluksi mahdottomalta. Kun asettaa itselleen mitättömän pienen tavoitteen, vaikka vain yhdestä paperista eroon pääsemisen ensimmäisenä päivänä, kahdesta seuraavana, kolmesta sen jälkeisenä jne. on aloittaminen huomattavasti helpompaa.

Muutin reilu kuukausi sitten nykyiseen pieneen asuntooni. Muutto on aina hyvä hetki karsia ja niin tälläkin kertaa. Kun muuttaa isommasta asunnosta pienempään ja kun asuinpinta-alasta katoaa yli 40 prosenttia, on tavaroiden karsinta astetta haasteellisempaa. Jopa niin haasteellista, että muuttopäivänä nykyisen kotini olohuoneen peittyessä muuttolaatikoista, olin varma ja niin taisi olla muuttoapunikin, että kaikki tavarat eivät tulisi mahtumaan. Jouduin vielä laittamaan kiertoon pari huonekalua, jotka eivät löytäneet paikkaansa uudessa kodissa. Tilalle hankin sitten aiempaa pienempiä huonekaluja.

Lopulta tavarat kuitenkin löysivät paikkansa, kiitos kellarin, joka on nyt noin puolillaan. Aluksi hävetti vähän se, että naapureiden komerot olivat lähes tyhjillään. Kenties he olivatkin kaikki jo paljon edistyneempiä minimalisteja kuin minä. Pian käänsin asian kuitenkin itselleni suosiolliseksi siten, että hei, nykyinen kellarini on vain puolillaan, kun lähtötilanteessa ennen minimalismimatkani käynnistymistä viime syksynä vanhan kodin kellari oli täynnä. Voin siis tyytyväisenä todeta, että aiempaan verrattuna asunto pieneni 40 prosenttia ja kellari 50 prosenttia eli karsintaa on tapahtunut yhteensä jo 90 prosenttia. Hurraa, tästä voin jo onnitella itseäni! Toki tässä jäljelle jääneessä 10 prosentissa riittää vielä karsittavaa ;).

Ensimmäiset muuton jälkeiset viikot menivät pesänrakennuksessa. Mies kasasi lipastoja, keikkui lähes nelimetrisen huoneen katossa virittämässä lamppuja, porasi määrätietoisesti seinille hyllyjä, asensi peiliovia ja kantoi rauhallisena laatikoita ja nyssyköitäni kellariin. Opin, mikä erottaa ammattiporankäyttäjän harrastelijasta. llman tätä miehen rakkauden osoitusta luulen, että kattolamput olisivat tällä hetkellä kaikessa hiljaisuudessa muutaman sadattelun kera siirtyneet kellariin ja kasaustyöt olisivat yhä kesken. Olen kyllä vuosien varrella yksin ollessani tottunut kodin erilaisiin töihin ja porakin pysyy harrastelijamaisesti kourassa, mutta tällä kertaa sain kiitollisena nauttia työnjohtajan roolistani.

Pesänrakennusvaiheen jälkeen iski muuttoväsymys. Tässä vaiheessa vedin henkeä ja aloin rauhassa tutustua uuteen asuinympäristööni. Eilen sitten otin ensiaskeleet täällä uudessa kodissa, kun jälleen nostin ensimmäisen laatikon esiin ja aloin määrätietoisena arvioida sen sisältöä. Olin lykännyt tätä mielessäni pyörinyttä asiaa jo useita päiviä. Aloittaminen voi olla vaikeaa, vaikka kysessä onkin vain yksi vanerilaatikko.

Laatikko oli täynnä aarteita kuten mm. vanhoja työpapereita opiskeluajoilta ja lapsen reseptejä viidentoista vuoden takaa. Tällä kertaa karsinnan aloittaminen vanhoista papereista tuntui itselle helpoimmalta. Kenties siksi, että tällaisiin papereihin harvemmin liittyy luopumisen vaikeutta tai vahvoja tunnesiteitä. Mutta mitä tehdä vanhoille lehdille, joita laatikosta löytyi vino pino?

Filmitähdet

Näiden lehtien kiehtovia sivuja selatessani, tulin ajatelleeksi, kuinka vähän me ihmiset lopulta muutumme. Vaikka teknologia on kehittynyt valtavasti ja vaikka ympäröivät olosuhteet ovat noista toisen maailman sodan aikaisien selaamieni sivujen kuvista muuttuneet täysin toisenlaiseksi, säilymme me ihmiset sekä älyllisesti että kyvyiltämme lähes samankaltaisina. Tarpeemme tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi säilyy yli sukupolvien.

Iloitsen tänään siitä, että olen jälleen ottanut ensiaskeleet ja aloittanut karsimisen. Yksikin paperi vähemmän laatikossani on eilistä kevyempi kuorma, vaikken kaikista lehdistäni hennonutkaan vielä tänään luopua. Mistä sinä voisit tänään luopua saadaksesi enemmän?

Mitä minimalismi on?

Miksi minusta tuli minimalisti?

Mitä minimalismi on?

Minimalismi on alunperin taidesuuntaus, johon liittyy abstraktia niukasti toteutettua taidetta. Wikipedia tietää kertoa, että se syntyi alkujaan New Yorkissa 1960-luvulla. Elämäntapana minimalismi viittaa sellaiseen elämään, johon kuuluvat ainoastaan itselle merkitykselliset asiat ja tavarat. Ajatuksena on, että luopumalla kaikesta turhasta, voi keskittyä siihen, mikä on itselle kaikkein olennaista ja tärkeää. Minimalisti siis pyrkii maksimoimaan merkityksellisyyden elämällä enemmän ja omistamalla vähemmän. Minimalisti ei koe joutuvansa luopumaan mistään hankkiutuessaan eroon tavaroista. Luopumalla tavaroista päinvastoin saa enemmän – aikaa, rahaa, energiaa, iloa ja mielenrauhaa.

Nykyisessä 24/7 -elämässämme ärsyketulva on jatkuvaa, ylitsevuotavaa ja jopa musertavaa. Elämme jatkuvasti erilaisten ulkoisten paineiden, odotusten, pyyntöjen, vaatimusten, mahdollisuuksien, materian, omien toiveiden ja pelkojen yms. ristivedossa. Lopulta tällainen musertava ärsyketulva voi johtaa depressioon, joka on yhdessä muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa syrjäyttänyt tuki- ja liikintaelinsairaudet suurimpana työkyvyttömyyden syynä. Tälle valitettavalle kehitykselle ei näy loppua. Puhutaan jopa globaalista epidemiasta.

Minimalisti pyrkii yksinkertaistamaan elämäänsä hankkiutumalla eroon kaikesta ympäröivästä liiallisuudesta kuten esimerkiksi liikakulutuksesta, liioista tavaroista, liiallisesta sotkusta, liiallisista tekemättömistä asioista, liiasta työmäärästä, liiallisista veloista, liiallisesta reaktiivisuudesta, kaaoksesta ja metelistä. Minimalismi on tapa välttää kaikkea epäolennaista keskittymällä siihen, mikä on todella merkityksellistä ja mikä tuottaa itselle aidosti iloa ja nautintoa. Minimalisti pyrkii priorisoimaan omaa elämäänsä kohti tasapainoa.

Minimalismille ei ole yhtä oikeaa tulkintaa, vaan jokainen minimalisti toteuttaa minimalismiaan yksilöllisesti omista lähtökohdistaan. Yhdelle se voi merkitä säästämistä ja nuukailua, jotta voisi jäädä aiemmin pois työelämästä ja alkaa toteuttaa omia unelmiaan. Toiselle se on reppu, johon on pakattu koko maallinen omaisuus ja joka kulkee kompaktisti maailmalla mukana omistajansa kanssa. Kolmannelle se voi olla koti, joka on riisuttu kaikesta turhasta ja jonne on hankittu vain tarkoin harkittuja design-esineitä. Neljäs haluaa omilla ekologisilla valinnoillaan toimia mahdollisimman ympäristötietoisesti. Sitten on varmasti näiden ääripäitä, eri ulottuvuuksia ja kaikkea siltä väliltä.

Minimalistina olen vasta ottanut hiljattain ensiaskeleet ja määrittelisin itseni tällä hetkellä jonnekin ekoilun ja estetiikan välimaastoon, vaikken lähtökohtaisesti välitäkään kategorisoinneista.

Muutin hiljattain pieneen alle 40 neliön kotiin. Tämä pikku kaksio on ihan täydellinen yhdelle, ajoittain kahdelle ja koiralle. On tuntunut hienolta ja haikealtakin rakentaa kotia vain itselle täysin omista tarpeista lapsen muuttaessa omaan kotiin. Pidän nykyisen kotini korkeista huoneista, selkeydestä ja valkoisista pinnoista. Koen esteettistä nautintoa tyhjistä pinnoista ja kauniista yksityiskohdista. Valo tulvii verhottomista isoista ikkunoista kaikkialle kodissani. Tyhjyydessä kuten hiljaisuudessakin on väljyyttä, jossa keskittyminen ja luovuus toimivat itselleni parhaiten.

Tykkään taiteesta ja musiikista, joten odotan jo kovasti, että museot avaavat jälleen pian ovensa. Taiteella on ihmeellinen, energisoiva vaikutus. Minulla on tauluja, jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään ja jotka kertovat tarinoita rakkaista jo edesmenneistä. Aikoinaan palkitsin itseäni materialla ikään kuin “läksiäislahjana”, kun elämäni muuttui esim. avioerossa tai työpaikanvaihdossa. Tuolloin hankin itselleni jonkun taulun. Nykyisin nautin taiteesta kuitenkin eniten yhdessä muiden kanssa, vaikka nuo harvat tauluni ovatkin rakkaita.

Kevät on ihanaa aikaa, kunhan tuohon valon määrän lisääntymiseen vain tottuu. Pitkän pimeyden jälkeinen valon määrän yht’äkkinen lisäys on minun henkilökohtainen haaste joka vuosi. Keväällä on kivaa taas päästä pihalle, saada haravoida, leikata, istuttaa ja hoitaa pientä kasvimaata. Koen mielihyvän läikähdyksiä kevään ensimmäisistä leskenlehdistä aina kesäkukkien loistoon saakka. Erilaiset ruusut, pensaat ja niityt ihastuttavat myöhäiseen syksyyn. Miten hyvältä maistuu kesän ensimmäinen raparperipiirakka tai omasta kasvimaasta noukittu salaatti paistetun lohen kanssa.

Kotona parvekkeella minulla kasvaa pikkuruinen basilika, ruohosipuli, tilli ja timjami. Näistä yrteistä riittää satoa koko kesän tarpeisiin, jos vain kastelu pelaa. Ensi kertaa kokeilen myös pensastomaatteja kätevässä kasvusäkissä, johon mies teki minulle kauniin selkäystävällisen laatikon. Katsotaan, miten niiden kanssa pärjään.

Nykyisin kiinnitän aiempaa enemmän huomiota arjen kulutusvalintoihin. Muuton myötä luovuin autosta ja vaihdoin kulkemisen junaan ja polkupyörään. Tämän vuoden tavoitteeni on vähentää muovin kulutusta. Zero Waste on itselle vielä melko kaukainen ajatus enkä usko, että voisin koskaan luopua esimerkiksi sähköhammasharjastani. Ainakaan niin kauan, kun nämä hampaat pysyvät suussa ;). Sen verran mukavuudenhaluinen olen. Sen sijaan tavoittelemisen arvoista on mielestäni Teemu Kunnon podcastissaan mainitsema Zero Waste of Time.

Muutin Helsingistä pikkukaupunkiin uudelle kehittyvälle asuinalueelle. Koska liikun paljon ulkona, alkoi lähimetsien siivottomuus surettaa, minkä vuoksi aloin kantaa mukana roskapussia ja -pinsettejä. Kerään päivittäin vähintään yhden roskapussillisen maastosta ja loppua ei näy. Tähän asiaan voin onneksi itse vaikuttaa. Uutena kuntalaisena olen huomannut, että roskia keräämällä olen tutustunut uusiin ihmisiin, kun olen saanut sekä avukseni että seurakseni muitakin. Täällä on mukavia ihmisiä.

Edellä oli pari esimerkkiä niistä positiivisista muutoksista, joita minimalismi on elämääni jo tuonut. Vaikka vielä on kotona paljon karsittavaa, minimalismista oivallettavaa ja opittavaa, olen alkanut elämään enemmän itseni näköistä ja arvojeni mukaista elämää. Onneksi tähän ismiin ei ole määränpäätä. On vain uusia päiviä eteenpäin. Olisi kiva kuulla, mitä minimalismi tarkoittaa sinulle ja millainen minimalisti olet tai ainakin haluaisit olla. Aurinkoista kevättä!

Miksi minusta tuli minimalisti?

Miksi minusta tuli minimalisti?

Viime syksynä kävin töissä ja viimeistelin opintojani. Elämä oli ollut jo pitkän aikaa hektistä ja panttasin jatkuvasti itseltäni niin aikaa kuin palautumistakin. Olin väsynyt, kärsin unettomuudesta, minulla oli fyysisiä oireita, painonhallinnan ongelmia ja jatkuva selkäkipu. En voinut hyvin. Vaikka aavistin isoja muutoksia elämääni, en voinut kuvitellakaan, kuinka mittavista muutoksista lopulta oli kyse.

Kuten monet meistä, olin minäkin lukenut aikoinaan Marie Kondon kirjan ihmeellisestä siivouksen elämänmullistavasta taiasta. Vaikka ajatus tavaran vähentämisestä kiehtoi, en silloin vielä ollut riittävän motivoitunut ryhtyäkseni vähentämään kertynyttä omaisuuttani. Jostain syystä tuo kirja kuitenkin kutsui minua uudestaan elokuussa 2019. Sen uudelleen luettuani aloin etsiä lisää inspiraatiota ja tutustuin minimalismiin. Luin kaiken mahdollisen, mitä käsiini sain, kuuntelin podcasteja, seurasin videoita ja olin myyty.

Mitä enemmän löysin kirjoja, blogeja, podcasteja, dokumentteja ja videoita minimalismista ja essentialismista sitä enemmän koin minimalismin omakseni. Minimalismi-inspiraationi lähteitä ovat olleet mm. seuraavat:

A small wardrobe

Benita Larsson

ckspace

• Esa Saarinen, Aalto yliopisto: Filosofia ja systeemiajattelun luentosarja

• Fumio Sasaki Goodbye, things

• Gareth Woods, Finding ease through minimalism and decluttering

• Greg McKeown Essentialism: the disciplined pursuit of less

• Jari Sarasvuo, YLE puhe: Voit tehdä mitä vaan, mutta et kaikkea.

• Joshua Becker Becoming minimalist

• Joshua Fields Millburn & Ryan Nicodemus The Minimalists

• Kiku Katana Minimalism

• Leo Babauta Zen Habits

• Teemu Kunto Minimalisti ja ihminen

Use Less

• Virve Fredman Ostolakossa

ja lukemattomat muut lähteet kuten Marie Kondo ja Wabi Sabista kirjoittanut Beth Kempton.

Pikkuruiset ensiaskeleeni tavaroiden karsimiseksi otin eteisen laatikon ”romulaatikosta”, jossa oli mm. avaimia, joille ei löytynyt lukkoja, avainnauhoja ja avaimenperiä, jalkapallon pumpun kärkiä, suojapusseja sateenvarjoihin, jotka olivat kadonneet jo vuosia sitten, ilotulitusrakettien suojalaseja, heijastimia, pinssejä ja kaikkea muuta yhtä tarpeellista. Pian huomasin, että sain helposti kasaan päivittäin 10 – 20 hävitettävä tavaraa, mikä ruokki motivaatiotani. Vähä vähältä rohkaistuin ja siirryin isompien asioiden, kuten vaatteiden ja kellarin kimppuun.

Kellari oli täynnä tavaraa, jonka olemassaolon olin autuaasti unohtanut. Lisäksi siellä oli perittyjä kirjasarjoja, tekstiileitä, astioita, mattoja ja muita aarteita. Olin säästänyt kaiken, myös ne nolot nuoruuden päiväkirjat, rakkauskirjeet ja jopa postikortit, joita oli yksi banaanilaatikollinen. Vaatehuoneemme pursui vaatteitani, joita ajattelin taas käyttäväni sitten, kun olen 15 kg kevyempi. Halusinko oikeasti säästää tuon kaiken? Vaatteetkin, jotka muistuttivat siitä, etten tällaisena ole riittävä, vaan että minun pitäisi tavoitella tuota sitten, kun -tilaa.

Tässä vaiheessa olin sekeästi lähtenyt liikkeelle isommalla vaihteella. Pääsin pikku hiljaa vauhtiin. Koin aitoa vastenmielisyyttä kaikkea sitä romua ja krääsää kohtaan, minkä keskellä elin. Tuona aikana en pitänyt kovin paljon itsestäni. Sen sijaan koin aitoa iloa ja helpotusta, joka kerta, kun joku tavaroistani löysi uuden kodin. Iloitsin siitä, että tavara sai vielä mahdollisuuden jatkaa elämää jonkun toisen kanssa, sillä olinhan nähnyt tavarat joskus joko hankkimisen tai säilyttämisen arvoisina. Tämän vuoksi minun täytyi myös nähdä vaivaa tavaroiden hävittämiseksi sen sijaan, että heittäisin kaiken vain tylysti roskiin.

Käytännössä tavaroiden karsinta tapahtui kirpputorin, nettikirpputorien ja -ryhmien, annetaan-palstojen, ystävien ja hyväntekeväisyyskohteiden kautta. Se oli työlästä, mutta koin, että on velvollisuuteni huolehtia siitä, että mahdollisimman moni tavaroistani jatkaa elämää tavalla tai toisella. Vanhat T-paidat ja lakanat saivat uuden elämän motoristin tallissa. Kannoin kymmeniä laatikoita kirjoja taloyhtiön roskakatokseen, josta ne ilokseni löysivät aina uuden kodin.

Roskikset toimivat usein hyvinä kierrätyspisteinä. Olen itsekin löytänyt roskiksesta aarteita, jotka kulkevat yhä mukanani. Näistä yksi on silityslauta, joka on palvellut minua jo reilut parikymmentä vuotta. Vain päällystä olen vaihtanut aika ajoin. Lisäksi mukanani on kulkenut parikymppisestä asti Helsingin Lauttasaaresta tämä alla oleva mielestäni viehättävä käsintehty pikkutuoli, joka toimii hyvin viherkasvin alla.

Ehkä se oli se vahva intuitio tai sitten sattuma, joka käynnisti tavaroiden karsimisen tarpeeni. Niin tai näin, onneksi otin ensiaskeleeni minimalistina silloin, sillä nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin elämäni näyttää kovin erilaiselta. Koen, että minimalismin periaatteet ovat tulleet osaksi elämääni ja tuoneet paljon hyvää jo nyt, vaikka matkani on vasta alussa. Olen parempi itselleni kuin pitkään aikaan, kenties koskaan aiemmin. Olen toipumassa.

Kuulisin mielelläni, mikä sinut sai ryhtymään minimalistiksi tai mikäli vasta harkitset ensiaskeleita, kuulisin mielelläni, miten päädyit tänne.

Mitä minimalismi on?