Kuinka hävittää 465 tavaraa kuukaudessa?

Kuvituskuva

Otsikon kysymys, kuinka hävittää 465 tavaraa kuukaudessa, motivoi minut tämän kertaiseen karsintaprojektiin. Moottoripyörä on nyt pesty ja laitettu talviunille odottamaan tulevaa kevättä. Nyt voin taas keskittyä kotoiluun. Tykkään syksyistä ja pimeydestä. Tässä vuodenajassa on joitain armollista ja rauhoittavaa. On ihanaa poltella kynttilöitä ja käpertyä sohvalle villasukat jalassa kutomaan vaikka lisää villasukkia ;).

Tällä kertaa siis The Minimalists eli Joshua Fields Millburnin ja Ryan Nicodemuksen keksimä minimalismihaaste/-peli toimi karsintaprojektini inspiraationa. Joshua ja Ryan kehittivät aikoinaan tämän pelin, jotta ihmiset voisivat haastaa toisiaan mukaan ja päästä samalla eroon turhista tavaroista kohtuuajassa. Vaikka säännöt ovat todella yksinkertaiset, ei se välttämättä tarkoita sitä, että maaliin pääsy pelissä olisi helppoa. Tässä vaiheessa en vielä kykene arvioimaan, kuinka minulle lopulta pelissä käy. Selviänkö maaliin voittajana vai joudunko nielemään tappion karvasta kalkkia?

Miksi hävittää juuri 465 tavaraa kuukaudessa? Tämä on mimimalismipeliin liittyvä tavaramäärä, joka on tarkoitus karsia 30 päivässä. Yksinkertaisesti peli etenee siten, että ensimmäisenä päivänä karsitaan yksi tavara, toisena kaksi, kolmantena kolme jne. Asteittain peli vaikeutuu, mitä pidemmälle se etenee. Viimeisenä päivänä karsitaan yhteensä 30 tavaraa. Tällä metodilla tulee hävittäneeksi 30 päivän aikana yhteensä 465 tavaraa. Alla on pari linkkiä, jotka innoittivat minut tämän kertaiseen karsintaan.

Play the 30 Day Minimalism Game by Minimalists

30 Day Minimalism Game | Decluttering 465+ items in month

Olen harjoittanut minimalistista elämäntapaani nyt reilun vuoden. Vaikka tavarat kodissani ovat huomattavasti vähentyneet, riittää karsittavaa edelleen. Minimalismini etenee vähitellen ja vaiheittain. Kyseessä ei ole mikään kertakarsinta tai ohimenevä ilmiö, vaan pitkäkestoinen prosessi – tapa elää tietoisemmin ja pyrkimys keskittyä olennaiseen. Koen, että tällä toistaiseksi vielä melko lyhyellä minimalismimatkallani olen muuttunut aiempaa tietoisemmaksi omista arvoistani ja identiteetistäni sekä niiden merkityksestä omalle hyvinvoinnilleni.

Viime keväinen elämänmuutos ja sitä seurannut muutto aiempaa pienempään asuntoon selkeästi edistivät tavaroiden karsimista. Vähitellen kuitenkin meille jokaiselle alkaa vaivihkaa kertyä yhtä sun toista. Lisäksi päivittäiskäytössä olevat tavarat kuluvat ja tulevat lopulta tiensä päähän. Ja on myös selvää, että edellisiltä karsintakierroksilta on jäänyt vielä paljon sellaista, josta voisin kenties nyt olla jo valmis luopumaan. Silti ajatus 465 tavaran hävittämisestä kuukaudessa on itselleni haaste.

Tämä peli sopii jokaiselle. Etenkin suosittelen peliä, jos tavaraa on kertynyt paljon, karsinnan aloittaminen on vaikeaa tai esimerkiksi muutto pienempään asuntoon häämöttää tulevaisuudessa. Pelin avulla on mahdollista päästä kohtuullisessa ajasssa eroon kohtuumäärästä turhaa tavaraa. Itse ryhdyin minimalismipeliin tällä kertaa yksin, mutta porukalla tästä voisi saada hauskaa ja samalla hyödyllistä yhteistä tekemistä. Myös jo harjaantuneet minimalistit pelaavat tätä peliä ajoittain. Kaikille, myös harjaantuneille minimalisteille, kertyy ylimääräistä pikku hiljaa. Olen huomannut, että nykyisin esimerkiksi ostosten mukaan liitetään helposti jotain pieniä ilmaisnäytteitä. Viimeksi kampaajalla sain valon, josta en ymmärtänyt kieltäytyä.

Kuvasin blogiini ensimmäisten kymmenen päivän aikana karsimani tavarat. Tähän saakka karsinta on ollut todella helppoa. Karsittavia tavaroita kertyi 10 päivässä yhteensä 47. Seuraavat kymmenen päivää vaativat jo huomattavasti enemmän panostusta. Miten onnistuin, selviää pian. Oletko pelannut tätä peliä? Miten onnistuit? Oliko helppoa vai vaikeaa? Millaisia ajatuksia tai tunteita peli sinussa herätti? Kommentoi alle, sillä olisi kiva kuulla kokemuksiasi tästä tai jostain muusta käyttämästäsi tavasta päästä turhista tavaroista eroon.

Minimalistin ajankäyttö

Tavaran kierrätystä

Mitä minimalismi on?

Minimalismi on alunperin taidesuuntaus, johon liittyy abstraktia niukasti toteutettua taidetta. Wikipedia tietää kertoa, että se syntyi alkujaan New Yorkissa 1960-luvulla. Elämäntapana minimalismi viittaa sellaiseen elämään, johon kuuluvat ainoastaan itselle merkitykselliset asiat ja tavarat. Ajatuksena on, että luopumalla kaikesta turhasta, voi keskittyä siihen, mikä on itselle kaikkein olennaista ja tärkeää. Minimalisti siis pyrkii maksimoimaan merkityksellisyyden elämällä enemmän ja omistamalla vähemmän. Minimalisti ei koe joutuvansa luopumaan mistään hankkiutuessaan eroon tavaroista. Luopumalla tavaroista päinvastoin saa enemmän – aikaa, rahaa, energiaa, iloa ja mielenrauhaa.

Nykyisessä 24/7 -elämässämme ärsyketulva on jatkuvaa, ylitsevuotavaa ja jopa musertavaa. Elämme jatkuvasti erilaisten ulkoisten paineiden, odotusten, pyyntöjen, vaatimusten, mahdollisuuksien, materian, omien toiveiden ja pelkojen yms. ristivedossa. Lopulta tällainen musertava ärsyketulva voi johtaa depressioon, joka on yhdessä muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa syrjäyttänyt tuki- ja liikintaelinsairaudet suurimpana työkyvyttömyyden syynä. Tälle valitettavalle kehitykselle ei näy loppua. Puhutaan jopa globaalista epidemiasta.

Minimalisti pyrkii yksinkertaistamaan elämäänsä hankkiutumalla eroon kaikesta ympäröivästä liiallisuudesta kuten esimerkiksi liikakulutuksesta, liioista tavaroista, liiallisesta sotkusta, liiallisista tekemättömistä asioista, liiasta työmäärästä, liiallisista veloista, liiallisesta reaktiivisuudesta, kaaoksesta ja metelistä. Minimalismi on tapa välttää kaikkea epäolennaista keskittymällä siihen, mikä on todella merkityksellistä ja mikä tuottaa itselle aidosti iloa ja nautintoa. Minimalisti pyrkii priorisoimaan omaa elämäänsä kohti tasapainoa.

Minimalismille ei ole yhtä oikeaa tulkintaa, vaan jokainen minimalisti toteuttaa minimalismiaan yksilöllisesti omista lähtökohdistaan. Yhdelle se voi merkitä säästämistä ja nuukailua, jotta voisi jäädä aiemmin pois työelämästä ja alkaa toteuttaa omia unelmiaan. Toiselle se on reppu, johon on pakattu koko maallinen omaisuus ja joka kulkee kompaktisti maailmalla mukana omistajansa kanssa. Kolmannelle se voi olla koti, joka on riisuttu kaikesta turhasta ja jonne on hankittu vain tarkoin harkittuja design-esineitä. Neljäs haluaa omilla ekologisilla valinnoillaan toimia mahdollisimman ympäristötietoisesti. Sitten on varmasti näiden ääripäitä, eri ulottuvuuksia ja kaikkea siltä väliltä.

Minimalistina olen vasta ottanut hiljattain ensiaskeleet ja määrittelisin itseni tällä hetkellä jonnekin ekoilun ja estetiikan välimaastoon, vaikken lähtökohtaisesti välitäkään kategorisoinneista.

Muutin hiljattain pieneen alle 40 neliön kotiin. Tämä pikku kaksio on ihan täydellinen yhdelle, ajoittain kahdelle ja koiralle. On tuntunut hienolta ja haikealtakin rakentaa kotia vain itselle täysin omista tarpeista lapsen muuttaessa omaan kotiin. Pidän nykyisen kotini korkeista huoneista, selkeydestä ja valkoisista pinnoista. Koen esteettistä nautintoa tyhjistä pinnoista ja kauniista yksityiskohdista. Valo tulvii verhottomista isoista ikkunoista kaikkialle kodissani. Tyhjyydessä kuten hiljaisuudessakin on väljyyttä, jossa keskittyminen ja luovuus toimivat itselleni parhaiten.

Tykkään taiteesta ja musiikista, joten odotan jo kovasti, että museot avaavat jälleen pian ovensa. Taiteella on ihmeellinen, energisoiva vaikutus. Minulla on tauluja, jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään ja jotka kertovat tarinoita rakkaista jo edesmenneistä. Aikoinaan palkitsin itseäni materialla ikään kuin “läksiäislahjana”, kun elämäni muuttui esim. avioerossa tai työpaikanvaihdossa. Tuolloin hankin itselleni jonkun taulun. Nykyisin nautin taiteesta kuitenkin eniten yhdessä muiden kanssa, vaikka nuo harvat tauluni ovatkin rakkaita.

Kevät on ihanaa aikaa, kunhan tuohon valon määrän lisääntymiseen vain tottuu. Pitkän pimeyden jälkeinen valon määrän yht’äkkinen lisäys on minun henkilökohtainen haaste joka vuosi. Keväällä on kivaa taas päästä pihalle, saada haravoida, leikata, istuttaa ja hoitaa pientä kasvimaata. Koen mielihyvän läikähdyksiä kevään ensimmäisistä leskenlehdistä aina kesäkukkien loistoon saakka. Erilaiset ruusut, pensaat ja niityt ihastuttavat myöhäiseen syksyyn. Miten hyvältä maistuu kesän ensimmäinen raparperipiirakka tai omasta kasvimaasta noukittu salaatti paistetun lohen kanssa.

Kotona parvekkeella minulla kasvaa pikkuruinen basilika, ruohosipuli, tilli ja timjami. Näistä yrteistä riittää satoa koko kesän tarpeisiin, jos vain kastelu pelaa. Ensi kertaa kokeilen myös pensastomaatteja kätevässä kasvusäkissä, johon mies teki minulle kauniin selkäystävällisen laatikon. Katsotaan, miten niiden kanssa pärjään.

Nykyisin kiinnitän aiempaa enemmän huomiota arjen kulutusvalintoihin. Muuton myötä luovuin autosta ja vaihdoin kulkemisen junaan ja polkupyörään. Tämän vuoden tavoitteeni on vähentää muovin kulutusta. Zero Waste on itselle vielä melko kaukainen ajatus enkä usko, että voisin koskaan luopua esimerkiksi sähköhammasharjastani. Ainakaan niin kauan, kun nämä hampaat pysyvät suussa ;). Sen verran mukavuudenhaluinen olen. Sen sijaan tavoittelemisen arvoista on mielestäni Teemu Kunnon podcastissaan mainitsema Zero Waste of Time.

Muutin Helsingistä pikkukaupunkiin uudelle kehittyvälle asuinalueelle. Koska liikun paljon ulkona, alkoi lähimetsien siivottomuus surettaa, minkä vuoksi aloin kantaa mukana roskapussia ja -pinsettejä. Kerään päivittäin vähintään yhden roskapussillisen maastosta ja loppua ei näy. Tähän asiaan voin onneksi itse vaikuttaa. Uutena kuntalaisena olen huomannut, että roskia keräämällä olen tutustunut uusiin ihmisiin, kun olen saanut sekä avukseni että seurakseni muitakin. Täällä on mukavia ihmisiä.

Edellä oli pari esimerkkiä niistä positiivisista muutoksista, joita minimalismi on elämääni jo tuonut. Vaikka vielä on kotona paljon karsittavaa, minimalismista oivallettavaa ja opittavaa, olen alkanut elämään enemmän itseni näköistä ja arvojeni mukaista elämää. Onneksi tähän ismiin ei ole määränpäätä. On vain uusia päiviä eteenpäin. Olisi kiva kuulla, mitä minimalismi tarkoittaa sinulle ja millainen minimalisti olet tai ainakin haluaisit olla. Aurinkoista kevättä!

Miksi minusta tuli minimalisti?

Miksi minusta tuli minimalisti?

Viime syksynä kävin töissä ja viimeistelin opintojani. Elämä oli ollut jo pitkän aikaa hektistä ja panttasin jatkuvasti itseltäni niin aikaa kuin palautumistakin. Olin väsynyt, kärsin unettomuudesta, minulla oli fyysisiä oireita, painonhallinnan ongelmia ja jatkuva selkäkipu. En voinut hyvin. Vaikka aavistin isoja muutoksia elämääni, en voinut kuvitellakaan, kuinka mittavista muutoksista lopulta oli kyse.

Kuten monet meistä, olin minäkin lukenut aikoinaan Marie Kondon kirjan ihmeellisestä siivouksen elämänmullistavasta taiasta. Vaikka ajatus tavaran vähentämisestä kiehtoi, en silloin vielä ollut riittävän motivoitunut ryhtyäkseni vähentämään kertynyttä omaisuuttani. Jostain syystä tuo kirja kuitenkin kutsui minua uudestaan elokuussa 2019. Sen uudelleen luettuani aloin etsiä lisää inspiraatiota ja tutustuin minimalismiin. Luin kaiken mahdollisen, mitä käsiini sain, kuuntelin podcasteja, seurasin videoita ja olin myyty.

Mitä enemmän löysin kirjoja, blogeja, podcasteja, dokumentteja ja videoita minimalismista ja essentialismista sitä enemmän koin minimalismin omakseni. Minimalismi-inspiraationi lähteitä ovat olleet mm. seuraavat:

A small wardrobe

Benita Larsson

ckspace

• Esa Saarinen, Aalto yliopisto: Filosofia ja systeemiajattelun luentosarja

• Fumio Sasaki Goodbye, things

• Gareth Woods, Finding ease through minimalism and decluttering

• Greg McKeown Essentialism: the disciplined pursuit of less

• Jari Sarasvuo, YLE puhe: Voit tehdä mitä vaan, mutta et kaikkea.

• Joshua Becker Becoming minimalist

• Joshua Fields Millburn & Ryan Nicodemus The Minimalists

• Kiku Katana Minimalism

• Leo Babauta Zen Habits

• Teemu Kunto Minimalisti ja ihminen

Use Less

• Virve Fredman Ostolakossa

ja lukemattomat muut lähteet kuten Marie Kondo ja Wabi Sabista kirjoittanut Beth Kempton.

Pikkuruiset ensiaskeleeni tavaroiden karsimiseksi otin eteisen laatikon ”romulaatikosta”, jossa oli mm. avaimia, joille ei löytynyt lukkoja, avainnauhoja ja avaimenperiä, jalkapallon pumpun kärkiä, suojapusseja sateenvarjoihin, jotka olivat kadonneet jo vuosia sitten, ilotulitusrakettien suojalaseja, heijastimia, pinssejä ja kaikkea muuta yhtä tarpeellista. Pian huomasin, että sain helposti kasaan päivittäin 10 – 20 hävitettävä tavaraa, mikä ruokki motivaatiotani. Vähä vähältä rohkaistuin ja siirryin isompien asioiden, kuten vaatteiden ja kellarin kimppuun.

Kellari oli täynnä tavaraa, jonka olemassaolon olin autuaasti unohtanut. Lisäksi siellä oli perittyjä kirjasarjoja, tekstiileitä, astioita, mattoja ja muita aarteita. Olin säästänyt kaiken, myös ne nolot nuoruuden päiväkirjat, rakkauskirjeet ja jopa postikortit, joita oli yksi banaanilaatikollinen. Vaatehuoneemme pursui vaatteitani, joita ajattelin taas käyttäväni sitten, kun olen 15 kg kevyempi. Halusinko oikeasti säästää tuon kaiken? Vaatteetkin, jotka muistuttivat siitä, etten tällaisena ole riittävä, vaan että minun pitäisi tavoitella tuota sitten, kun -tilaa.

Tässä vaiheessa olin sekeästi lähtenyt liikkeelle isommalla vaihteella. Pääsin pikku hiljaa vauhtiin. Koin aitoa vastenmielisyyttä kaikkea sitä romua ja krääsää kohtaan, minkä keskellä elin. Tuona aikana en pitänyt kovin paljon itsestäni. Sen sijaan koin aitoa iloa ja helpotusta, joka kerta, kun joku tavaroistani löysi uuden kodin. Iloitsin siitä, että tavara sai vielä mahdollisuuden jatkaa elämää jonkun toisen kanssa, sillä olinhan nähnyt tavarat joskus joko hankkimisen tai säilyttämisen arvoisina. Tämän vuoksi minun täytyi myös nähdä vaivaa tavaroiden hävittämiseksi sen sijaan, että heittäisin kaiken vain tylysti roskiin.

Käytännössä tavaroiden karsinta tapahtui kirpputorin, nettikirpputorien ja -ryhmien, annetaan-palstojen, ystävien ja hyväntekeväisyyskohteiden kautta. Se oli työlästä, mutta koin, että on velvollisuuteni huolehtia siitä, että mahdollisimman moni tavaroistani jatkaa elämää tavalla tai toisella. Vanhat T-paidat ja lakanat saivat uuden elämän motoristin tallissa. Kannoin kymmeniä laatikoita kirjoja taloyhtiön roskakatokseen, josta ne ilokseni löysivät aina uuden kodin.

Roskikset toimivat usein hyvinä kierrätyspisteinä. Olen itsekin löytänyt roskiksesta aarteita, jotka kulkevat yhä mukanani. Näistä yksi on silityslauta, joka on palvellut minua jo reilut parikymmentä vuotta. Vain päällystä olen vaihtanut aika ajoin. Lisäksi mukanani on kulkenut parikymppisestä asti Helsingin Lauttasaaresta tämä alla oleva mielestäni viehättävä käsintehty pikkutuoli, joka toimii hyvin viherkasvin alla.

Ehkä se oli se vahva intuitio tai sitten sattuma, joka käynnisti tavaroiden karsimisen tarpeeni. Niin tai näin, onneksi otin ensiaskeleeni minimalistina silloin, sillä nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin elämäni näyttää kovin erilaiselta. Koen, että minimalismin periaatteet ovat tulleet osaksi elämääni ja tuoneet paljon hyvää jo nyt, vaikka matkani on vasta alussa. Olen parempi itselleni kuin pitkään aikaan, kenties koskaan aiemmin. Olen toipumassa.

Kuulisin mielelläni, mikä sinut sai ryhtymään minimalistiksi tai mikäli vasta harkitset ensiaskeleita, kuulisin mielelläni, miten päädyit tänne.

Mitä minimalismi on?