Terveiset lasimuseosta

On jälleen hienoa päästä käymään julkisissa tiloissa, kuten museoissa ja ihan vaikka kirjastossa. Näitäkin mahdollisuuksia osaa taas arvostaa ihan eri lailla kuin aiemmin. Arvostan taas sitä, kun voin kiireettömästi kulkea näyttelyissä ihmetellen, katsellen ja nauttien elämyksistä. Kirjaston hyllyissä riveissä olevat kirjat kutsuvat houkuttelevasti tutustumaan takakansiin, vaikken luekaan nykyisin kovin paljon. Tykkään nykyisin enemmän kuunnella äänikirjoja ja podcasteja, vaikka minulla on aina myös luettava kirja tai pari kesken.

Kävin hiljattain yhdessä lempipaikoistani nimittäin Riihimäen lasimuseossa, josta lähetän terveiset. Rakennus on viehättävä ja se sijaitsee rauhallisella paikassa, jossa on väljyyttä sekä tilaa ajatuksille. Suomen lasimuseon sivuilta voi lukea, että vuoden 1914 rakennus on toiminut aiemmin turvejauhetehtaana, lasitehtaana, muovitehtaana, silkkipainona ja Riihimäen lasin kristallihiomona. Rakennuksessa toimii kahvila, jonka terassi ei houkutellut harmaana vierailupäivänä, mutta aurinkoisena päivänä siinä olisi varmasti mukava istuskella. Museon näyttelyt sijaitsevat kolmessa kerroksessa ja sisätilojen metallin, kiven ja puun rouheus puhuttelevat.

Mediassakin hehkutettu Dora Jungin ja Gunnel Nymanin teosten kesänäyttely jäi mielestäni vaisuksi. En erityisemmin pidä Nymanin möykkymäisistä laseista. Dora Jungin teokset ovat taitavaa käsityötä. Sen sijaan jaksaisin käydä museossa aina uudestaan ja uudestaan ihan sen arkisten lasitavaroiden, kuten Steppipullon, 4711:n ja sinappilasien takia. Siellä tekee nostalgisen aikamatkan lapsuuteen, isovanhempien ja sukulaisten kaappien kätköihin.

Tällä kerralla tykkäsin lisäksi nuorten opiskelijoiden lasinkäsittelytaidonnäytteistä. Ylimmän kerroksen näyttelytilassa, jossa on jykevät kattoparrut ja jossa sai visuaalisen kauneuden lisäksi nauttia ihanasta puun tuoksusta, esiteltiin italialaisen lasitaiteilija Paolo Veninin töitä. Hän oli teoksissaan käyttänyt useita erilaisia lasinkäsittelytekniikoita, jotka tekivät hänen töistään mielenkiintoisia.

Museot, kuten konsertitkin virkistävät mieltä. Niin tälläkin kertaa. Taas kerran totesin, miksen tee tätä useammin. Kyllä kannatti!

Miksi minusta tuli minimalisti?

Mitä minimalismi on?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *